Myönnettävä se on, että valkoisen joulun sulaessa plusasteiden myötä harmaaksi sohjoksi, mieli halajaa aurinkoa, tuulessa väriseviä vihreitä lehtiä ja illalla punertavaksi värjäytyvää aallokkoa horisontissa. Olen vuoden sisään kuitenkin noussut lentokoneen kyytiin niin monta kertaa, että on pakko pistää stoppi. Lentäminen ei ole millään muotoa fiksua, vaikka sitä yrittäisikin itselleen perustella.

En ole niitä onnekkaita, jotka pitäisivät talvesta. Talvi on minulle musta ja kolea aika, josta toivoisin voivani harppoa ohi niin nopeasti kuin suinkin. Lounaisrannikolla talvet ovat viime vuodet olleet surkeita – ainakin omien muistikuvieni perusteella – eivätkä tulevat vuodet todennäköisesti muuta tilannetta ainakaan parempaan suuntaan. Talvi, jossa puiden oksat kietoutuvat lumiverhoon, pakkanen nipistelee poskia ja aurinko kimmeltää luonnonjäällä, tuntuu pikemminkin mielikuvitukselta kuin todelta. Minun talveni on täynnä jäisiä katuja ja harmautta, joka on syönyt kaikki kirkkaat värit maailmasta.

Olen yrittänyt oppia sietämään talvea. Kun pimeän jakson täyttää ystävillä, kulttuurielämyksillä, hyvillä elokuvilla, sarjoilla ja kirjoilla, maistuvalla ruoalla ja kävelylenkeillä niinä harvoina aurinkoisina päivinä, ei välttämättä tarvitse lähteä lentoreittien toiselle puolelle. Voi vain jäädä kotiin. Talvessa on nimittäin yksi suuri positiivinen puoli: silloin ei tarvitse tehdä mitään. On ihan okei piiloutua peiton alle ja ladata akkuja kaikessa rauhassa.

Aavistuksen etelänmatkaa voi tuoda kotiin esimerkiksi ruoan, tuoksujen tai musiikin avulla. Virittäydyimme eilen kreikkalaiseen tunnelmaan, kun täytimme pitaleivät seitankinkun jämillä. Tässä on oiva herkku, mikäli joulun jäljiltä jääkaapista löytyy vielä seitania.

Silmät kiinni ja aaltojen liplatusta kaiuttimista. Kyllä tästä selvitään. Aurinko lähestyy jo!

Pita gyros kasvisversiona
pita gyros vege kasvispita seitan
Pitaleivän voi avata veitsellä oikeaoppisesti tai täytteet voi koota leivän päälle. Päädyin itse jälkimmäiseen ratkaisuun, koska kuvasta tuli kauniimpi, heh.

Pitaleipä (4 kpl)

1,5 dl lämmintä vettä (42 °C)
1/2 pussia kuivahiivaa
n. 4 dl vehnäjauhoja
0,25 tl sokeria
0,5 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä

  1. Sekoita kuivat aineet yhteen, lisää joukkoon vesi ja öljy ja sekoita, kunnes seos irtoaa kulhon reunoilta.
  2. Kaada taikina pöydälle ja vaivaa kimmoisaksi. Jaa taikina neljään osaan ja pyörittele pulliksi. Anna kohota liinan alla vähintään 20 minuuttia.
  3. Kauli pullat ohuiksi kiekoiksi. Ripottele leivinpaperille jauhoja ja aseta pitaleivät leivinpaperille.
  4. Paista 250-asteisessa uunissa noin 7 minuuttia.

Suikaloi seitankinkku tai -paisti juustohöylällä lastuiksi. Täytä pitaleivät ranskalaisilla, tomaatilla, kurkulla, sipulilla, seitanlastuilla ja tsatsikilla. (Tsatsikin teen aina vähän soveltaen enkä seuraa ohjeita tai tiettyjä ainemääriä. Tsatsikin perusohjeen voit katsoa esim. täältä. Sen voi helposti tehdä myös vegaanisena.)

Nauti pitaleipä kylmän colan tai oluen kanssa ja kuvittele itsesi kreikkalaiselle rantabulevardille tai pieneen tavernaan oliivipuiden alle.

asset-5

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s