Äänikirjoja ja mehiläisiä

Kirjoja on tullut muinoin luettua todella paljon. Viime vuosina tahti on hiipunut, vaikka muutaman pakollisen alennuspokkarin olen Hulluilta päiviltä yleensä ostanut. Nykyisin tuntuu, että kirjat vain pölyttyvät kirjahyllyissä mutta en ole osannut niistä luopua. E-kirjoja on ollut saatavilla jo pitkään ja ne ovat useasti paljon kätevämpiä kuin fyysiset kirjat. Miksi ostaa kirjoja tuhlaamaan hyllytilaa, kun niitä voi säilöä loputtomasti tuolla jossain bittiavaruuden poimuissa?

Myönnän. Ei se elektroninen kirja tunnu samalta. Oikean kirjan sivuja voi hypistellä, sivuille voi tehdä merkintöjä, kirjaa voi selailla huolettomasti ja kirjahyllyllä vaitonaisesti seisovat kirjat kertovat jotain omistajastaan. Kirjahyllyä katsoessa muistuu mieleen monia hyviä muistoja ai niin tuonkin minä luin, se vavisutti kyllä elämääni.

Melko mitättömiä syitä olla siirtymättä e-kirjoihin. Ehkä ainut oikea syy on lukulaitteen puuttuminen. Puhelimen tai tietokoneen näytöltä lukeminen ei ainakaan omasta mielestäni ole kovin nautinnollista.

33299039876_07a86e1aee_b

Sattumalta eräänä päivänä havahduin äänikirjoihin. Latasin BookBeat-sovelluksen ja ajattelin kokeilla sitä ilmaisen kokeilujakson ajan. Sovelluksen kuukausimaksu on 16,90 euroa, mikä Netflixin ja Spotifyn suurkuluttajalle tuntuu melko tyyriiltä. Enhän minä millään ehdi lukea tai kuunnella kirjoja koko rahan edestä kuukaudessa, ajattelin ahneuksissani. No miksi edes pitäisi? Kirjojen lukeminen ei ole samanlaista kuin tv-sarjan katselu tai musiikin kuuntelu.

Jäin koukkuun äänikirjoihin. Matkat töihin bussissa istuessa tai kävelylenkit iltahämärässä muuttuvat astetta jännittävimmiksi, kun lukija kuvailee uusia juonenkäänteitä ja tarinoiden maisemia.

Sen enempää kirjasta tietämättä valikoin ensimmäiseksi äänikirjakseni Johanna Sinisalon Enkelten verta. Sinisalo maalaa lukijalle dystopian, ruokakatastrofin, kun mehiläiset katoavat ja niiden mentyä myös vilja- ja hedelmäsadot romahtavat. Ihmisillä ei —  eikä liioin tuotantoeläimillä — ole enää ruokaa.

32525597353_2eae067179_b

Kirja on pohjimmiltaan kertomus isästä ja pojasta, mutta siinä sivutaan myös eläinaktivismia ja tuotantoeläinten kohtelua. Sitä ei voi olla lukematta — tai kuuntelematta —  täysin välinpitämättömin sydämin.

Jos olet joskus ihmetellyt, miksi vegaanit eivät syö hunajaa, saat vastauksen kirjasta. Hunajateollisuus on teollisuutta siinä, missä liha- tai maitoteollisuuskin.

Minimoi tilat, maksimoi tuotto, tingi ruoasta ja hygieniasta, rajoita parhaasi mukaan eläinten lajinmukaista käytöstä, vastaa kaikkiin itse aiheuttamiisi oireisiin entistä rajummalla keinotekoisella lääkityksellä, käytä oikoteitä joka paikassa, älä välitä hävikistä kunhan pysytään voitolla.

Johanna Sinisalo — Enkelten verta, 2011

Vaikka kirja on fiktiivinen, se pistää miettimään, miten pienestä kaikki on kiinni. Mehiläiset esiintyvät monissa mytologioissa kuoleman tuojina tai elämän antajina eivätkä suotta, sillä kolmasosaa siitä, mitä syömme, ei olisi ilman mehiläisiä. Albert Einsteinin sanotaan sanoneen, että ihmisillä on vain neljä vuotta elinaikaa, jos mehiläiset katoavat.

Tiedä häntä. Johanna Sinisalon Enkelten verta kannattaa ainakin lukea. Ja tietysti e-kirjana tai äänikirjana. Niiden valmistukseen kun ei kulu edes paperia.

asset-5

2 Comments Lisää omasi

  1. P sanoo:

    Vinkkinä: koodilla ”isyyspakkaus” on ainakin pari kuukautta sitten vielä saanut 2 viikkoa lisää ilmaisaikaa, eli BookBeatin kokeilujakso kestäisi tuolloin yhden kuukauden 🙂

    Tykkää

    1. ecofyiblog sanoo:

      Hyvä tietää, jos vaikka jotain lukijoista kiinnostaisi! 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s