Ituhippeilyä ja pupunruokaa

“Ai, et syö lihaa? No, jääpähän enemmän minulle.”

”Ei maailman ongelmia nyhtökauralla ratkaista, turha sitä on hehkuttaa.”

”Ihminen on lihansyöjä, joten mitäpä, jos jättäisit nuo salaatit kaneille?”

”Eihän siitä kasvisruoasta mitään proteiineja saa, katoaa kaikki lihakset sulta.”

”Syöt kalaa/maitotuotteita/kananmunia, mutta et punaista lihaa tai kanaa? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Olisit sitten kunnolla, jos kerran täytyy olla.”

”Seuraavaksi varmaan hankit rastat ja pukeudut juuttisäkkiin.”

”On niillä porkkanoillakin tunteet.”

Yllä olevia kommentteja on saanut varmasti jokainen vegaaniseen tai kasvipainotteiseen ruokavalioon siirtynyt kuulla joltakin taholta muutoksen tehtyään. Eettisen ja ympäristöystävällisen ruokailun tultua muutamien kuluneiden vuosien aikana entistä enemmän ihmisten tietoon ja puheenaiheeksi, ovat asenteet asiaa kohtaan muuttuneet aiempaa positiivisemmiksi. Tästä huolimatta myös asenteet toiseen suuntaan ovat jokseenkin tiukentuneet.

Ihmiset usein sekasyönnistä kasvisruokavalioon siirtyessään tekevät sen eläimet, ympäristö, oma terveys tai vaikkapa taloudellisuus mielessään. Oma ruokavalioni on noin 80% vegaaninen, satunnaisesti kodin ulkopuolella käytän maitotuotteita, joskus kananmunia. Tein muutoksen sekasyönnistä nykyiseen ruokavaliooni lähtökohtaisesti eläinten ja ympäristön hyvinvoinnin vuoksi. Farkutkin toki istuvat paremmin jalkaan, vaikka erilaisia vegaanijäätelöitä onkin tullut maisteltua hieman liikaa viime aikoina (niistä muuten myös lisää myöhemmän postauksen merkeissä).

Olen huomannut, että ihmisten mieliin on usein vahvasti iskostunut kaikki tai ei mitään –ajattelutapa. Joko ollaan täysin stereotyyppisiä juuttisäkkeihin pukeutuvia rastapäisiä vegaaneja (”Mitä ne naapuritkin ajattelisivat?”), joita muuten on vegaaneista vain häviävän pieni osa, tai sitten vastaavasti jatketaan nykyisellä linjalla, johon yleensä kuuluu esimerkiksi punaisen lihan syöminen yli terveydellisistä syistä asetettujen suositusten.

Usein ajatellaan, ympäristöä ja eläimiä kunnioittavan ruokavalion lisäksi myös muiden asioiden suhteen, että ”Ei minun toiminnoillani mitään vaikutusta ole. Jos jätän jauhelihapaketin kauppaan, ostaa sen sieltä joku muu. Sitä paitsi se eläin on jo kuollut ja ympäristö tuhoutunut eli ihan hyvin voin valmistaa iltapalaksi kinkkupizzan”. Samalla ihminen lähtökohtaisesti kuitenkin toivoo maailman menossa muutosta parempaan suuntaan, mutta ajattelee ”Kyllä joku muu hoitaa, minun ei tarvitse”. Tämän näkee vaikkapa esimerkiksi siinä, että kaupungilla kävellessään esimerkin henkilö näkee maassa makaavan ihmisen. Sen sijaan, että henkilö kiirehtisi apuun, hän vilkaisee hermostuneena ympärilleen ensimmäisenä ajatuksenaan ”Voi kunpa joku muu tekisi asialle jotain, ettei minun tarvitse”. Yleensä ihmisjoukosta löytyy avulias henkilö, mutta hän valitettavan usein kuuluu selvään vähemmistöön.

Edellistä esimerkkiä voi hyvin soveltaa ekologiseen ja eettiseen ruokailuun sekä yleisesti maapallon tilasta huolehtimiseen. ”Eivät ne jo kuolleet eläimet herää henkiin ja saa tuotantoeläimen kohtalon sijaan nauttia onnellisesta ja vapaasta elämästä, saati sitten maatalouden hiilidioksidipäästöt nollaannu, vaikka ostaisin koko vuoden palkallani nyhtökauraa.” No, ei niin. Se on kyllä totta.

Roomaakaan ei rakennettu päivässä. Kaikki mulle heti nyt -ajattelun sijaan tulisi ymmärtää, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Se nyt on sanomattakin selvää, ettei maailman lihantuotanto pääty sen vuoksi, että yksi ihminen pitää yhden lihattoman päivän viikossa.

Tällä hetkellä maailman väkiluku on noin 7,5 miljardia. Kun otetaan tästä määrästä kaikki ihmiset, joilla on varaa ja vapaus tehdä valinta sen hehkutetun nyhtökaurapaketin ja erityisesti suomalaisten ihmisten arkilemppareihin kuuluvan jauhelihapaketin välillä, voidaan jo lihattomin päiviin, viikkoihin, kuukausiin ja täysin vegaaniseen ruokavalioon siirryttäessä nähdä vuosien ja vuosikymmenten kuluessa muutosta. Ihmisen tulisi ymmärtää, että juuri hän voi olla yksi niistä maailman muuttajista.

Tästä puolestaan päästään siihen, miksi tavallisen ihmisen ja kuluttajan on tärkeää ymmärtää jokapäiväisen toimintansa seuraukset suuremmalla tasolla. Vaikka useimmat meistä eivät sitä tahdo ajatella, niin ajan meidät jonakin päivänä jättäessä maapallo säilyy vielä lastemme, lastenlastemme, heidän lastenlastensa ja vielä heidänkin lastensa jälkeen. Tähän juuri kietoutuu se, miksi me Ecofyilla tätä työtä teemme ja haluamme tehdä. Jotta ihmiset ymmärtäisivät, että monien toteuttaman ”Elän vain kerran ja jos minä lähden, niin kaikki muukin lähtee mukanani” -elämäntavan sijaan ymmärtäisimme arkisten toimiemme kauaskantoiset seuraukset ja antaisimme tuleville sukupolville, luonnolle, eläimille ja kaikki ne elossa pitävälle maapallolle mahdollisuuden.

Joten vaikka jokaisen perjantain kohokohtasi rankasta työviikosta selvittyä olisi se lähipizzerian kinkkupizza (ananaksella tai ilman), niin myös sillä tiistaina lounaaksi syömälläsi työpaikkaruokalan kasvisruokavaihtoehdolla on merkitystä. Pienillä teoillakin on merkitystä, kunhan vain osaamme katsoa hieman tätä päivää pidemmälle.

33085576132_ba2716b968_c
Ecofyin toimistojänis Vesa on yksi kasvisruokavalion puolestapuhujista.

asset-3

One Comment Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s