Lehmänmaito vs. kasvivaihtoehdot

Tiesitkö, että yhden maitolitran tuottamiseen vaaditaan vajaa tuhat litraa vettä ja että yksi juustokilo vaatii valmistuakseen lähes 10 litraa maitoa? Suuri veden tarve ei kuitenkaan ole maitotuotteiden ainoa ympäristöä kuormittava tekijä, sillä maatalous tunnetaan myös muun muassa vesistöjä rehevöittävästä vaikutuksestaan sekä suurista metaanipäästöistä. Ja metaanihan on hiilidioksidin jälkeen tärkein ilmastonlämpenemistä kiihdyttävä tekijä.

Miten ympäristöstä kiinnostunut kuluttaja sitten voisi korvata maitotuotteet ruokavaliossaan? Onneksi nykyaikana vaihtoehtoja on monia. Yleisimmät kasvimaidot on valmistettu soijasta, kaurasta, riisistä, pähkinöistä ja kookoksesta. Mutta millaisia ympäristövaikutuksia näiden kasvimaitovaihtoehtojen raaka-aineilla sitten on? Ovatko ne samalla linjalla keskenään, vai onko mahdollista valita ns. kasvimaitojen kuningas?

(Huom. Tässä artikkelissa keskitytään vain tuotteiden ympäristövaikutuksiin,
eikä oteta kantaa esimerkiksi ravitsemukselliseen puoleen.
)

32213703830_a51b73a957_c

Soija

Soijan tuotanto kulkee käsi kädessä karjatalouden kanssa, sillä suurin osa maailman soijasta päätyy eläinten rehuksi. Mikäli näin ei olisi, soijaa voisi katsoa huomattavasti ympäristöystävällisemmäksi vaihtoehdoksi. Lihansyönnin kuitenkin yleistyessä soijan viljely on lähtenyt räjähdysmäiseen kasvuun kuluneiden vuosikymmenten aikana. Viljelyn tieltä raivataan vuosittain suuria määriä metsiä, peltoja sekä arvokasta luontoa, mikä puolestaan kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Soijan merkittävimpiä tuotantoalueita ovat Etelä- ja Pohjois-Amerikka. Suuri osa EU:n alueelle tuotavasta soijasta tuleekin Brasiliasta, eli suomalaisten kannalta ei voida varsinaisesti puhua lähiruoasta. Koska soijan tuontimatkat ovat pitkiä, kerryttävät kuljetukset kohtalaisesti hiilidioksidipäästöjä täten suurentaen nauttimiemme soijatuotteiden hiilijalanjälkeä.

WWF Suomen selvityksen mukaan vuonna 2012 Suomeen tuotavasta soijasta (150-200 miljoonaa kiloa vuodessa) vain 25 prosenttia oli tuotettu vastuullisesti. Vaikka tästä on jo viisi vuotta, merkittäviä muutoksia ei ole vieläkään tapahtunut. Vastuullisen soijantuotannon tueksi perustettuja sertifikaatteja ovat RTRS (Roundtable on Responsible Soy) ja ProTerra. WWF on yhdessä suomalaisten yritysten kanssa perustanut ns. suomalaisen soijasitoutumuksen, johon sitoutuneiden yritysten käyttämä soija on täysin joko RTRS- tai ProTerra -sertifioitua vuoteen 2020 mennessä. Vuoden 2017 alussa mukana olivat mm. HKScan Finland, Kesko, Arla Suomi, Unilever Finland sekä Norvida.

1990-luvulla alettiin tuottamaan geenimuunneltua (GM) soijaa, joka on vastustuskykyinen erilaisille kasvimyrkyille. GM-soija on muutaman kuluneen vuosikymmenen aikana yleistynyt lähes räjähdysmäisesti, ja se jakaakin vahvasti mielipiteitä. Toisia asia ei juurikaan hetkauta, mutta toiset ovat huolissaan sen vaikutuksista luonnon ekosysteemeihin sekä ihmisten ja eläinten terveyteen. Soijatuotemerkeistä Alpro mainostaa olevansa täysin GMO-vapaa, ja esimerkiksi Plantilta puolestaan löytyy kyseinen maininta joistakin tuotteista. Yksi hyvä tapa GM-soijan välttämiseen on ostaa luomusoijatuotteita, joita tarjoavat mm. Pirkka ja GoGreen. Lisää GM-viljelystä pääset lukemaan täältä.

Kaura

Suomalaisen ympäristöihmisen kannalta kauran paras puoli on ehdottomasti sen kotimaisuus. Hiilijalanjälki jää huomattavasti soijaa pienemmäksi, kun kauran alkuperä on Suomessa tai pohjoisissa naapurimaissamme, joissa kaura kasvaa erinomaisesti. Esimerkiksi suomalainen jogurttituotteita valmistava Yosa viljelee kauransa Suomessa ja tunnettu ruotsalainen Oatly puolestaan Ruotsissa. Vesijalanjälkikin kauran viljelyssä jää kohtalaisen pieneksi, sillä Pohjoismaiden sateet riittävät sille hyvin, joten tarvetta keinokastelulle ei ole.

Riisi

Monet varmasti tietävät, että riisin viljely vaatii huomattavia määriä vettä. Yhden riisikilon valmistukseen kuluukin noin 2500-3000 litraa vettä (vertauksena, yksi perunakilo vaatii vain 250 vesilitraa). Märät riisipellot myös muodostavat huomattavia määriä metaania. Niinkin huomattavia, että riisipellot ovat yksi merkittävimmistä ihmisen toiminnan aiheuttamista metaanipäästöistä.

Pähkinät

Viime vuosina erityisesti mantelimaidosta on tullut melkoinen hittituote, mutta myös esimerkiksi hasselpähkinä- ja cashewmaitoja on alkanut näkymään kauppojen hyllyillä. Tiesitkö, että yksi manteli vaatii kasvaakseen jopa 4 litraa vettä? Aivan, yksi manteli. Hasselpähkinän ja cashewn osalta määrä on hieman pienempi, mutta melkoisesti nekin tarvitsevat vettä kasvaakseen.

Kookosmaito

Perinteisen säilyketölkeissä myytävän kookosmaidon rinnalle on ilmestynyt myös ruokajuomaksi sopivaa kookosjuomaa. Itse kookoksen viljely on melko helppoa eikä kovin ympäristöä kuormittavaa. Kookoksen ongelmaksi kuitenkin muodostuu pitkät tuontimatkat, sillä suurin osa kookospalmuista sijaitsee Kaakkois-Aasiassa.

Tuntuuko nyt siltä, että kaikilla kasvimaitovaihtoehdoilla vaikuttaa olevan pelkästään huonoja puolia? No, ei se nyt ihan niinkään ole. Kaikilla ruoilla nimittäin on sekä hiili- että vesijalanjälki, ja kaikilla on jonkilainen vaikutus ympäristöön. Se mikä näillä kaikilla kasvimaidoilla on kuitenkin yhteistä on se, että huolimatta mantelien suuresta janosta tai soijan ja kookoksen pitkääkin pidemmistä tuontimatkoista, kaikki kasvimaidot ovat silti ympäristölle lehmänmaitoa kevyempi taakka.

Jos kuitenkin suomalaisen ympäristöihmisen näkökulmasta tulisi valita sarjan voittaja, olisi se ehdottomasti kaura.

asset-3

2 Comments Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s